Kinesioteippaus

Kinesioteippauksen on kehittänyt tohtori Kenzo Kase vuonna 1973 Japanissa. Kinesioteippauksen tavoitteena on tukea lihasta ympäröivää kalvorakennetta, joka mahdollistaa vammautuneen kudoksen nopeamman paranemisen. Kase oli aiemmin havainnut, että tavalliset teippausmuodot, kuten urheiluteippaus ja sideharso vain tukivat lihaksia ja niveliä. Ensimmäisen kerran kinesioteippaus otettiin käyttöön vuonna 1988 Soulin olympialaisissa, jonka jälkeen se alkoi yleistyä muualla maailmassa.

Kinesioteippi on elastista 100 % puuvillaa ja teippi on lateksiton. Kinesioteippi venyy 130–140% teipin lepopituudesta, jolla tarkoitetaan teipin taustapaperin poiston jälkeistä pituutta.

Kinesioteippauksella pyritään vaikuttamaan sekä tuki ja liikuntaelimien vaivoihin, että neurologisiin vaivoihin. Kinesioteippauksen vaikutus perustuu teipin venytys pituus, joka ilmoitetaan prosenttilukuna, sekä suunta johon kinesioteippiä venytetään.

Kinesioteipillä pystytään aktivoimaan tai rentouttamaan lihaksistoa, vaikuttamaan elimistön neste eli lymfakiertoon. Lisäksi kudosta pystytään nostamaan, joka poistaa painetta kinesioteipin alla olevilta kudoksilta ja näin helpottaa alueen kipua.

Kinesioteippiä on monia värejä. Yleisimmät ovat sininen, pinkki, musta ja ruskea tai ihonväri. Kinesioteipin väri perustuu kiinalaiseen väriterapiaan. Sinisen värin tarkoitus on rauhoittaa ja viilentää aluetta, kuten tulehduksellisissa tiloissa. Punainen väri taas aktivoi alueen lihaksia. Kuitenkaan kinesioteipin värillä ei ole suoranaista vaikutusta kinesioteipin ominaisuuksiin.

Teippauksia meillä tekevät Pekka, Sanna ja Maija.